Kello oli neljä yöllä, toukokuun viides ehtinyt vaihtua toukokuun kuudenteen kun ajoin kotipihaan vietyäni neljä ystävääni kunkin kotiinsa. Minä, nämä neljä sekä vielä neljä muuta vietimme laatuaikaa ystävättäreni kihlajaisten jatkoilla.

Mitä kaikkea sitä voikaan harrastaa yhdeksän ihmisen voimin - katsella Prinsessapäiväkirjoja nauraen sen lapsellisuudelle ja epärealistisuudelle, kuunnella laadukasta metallia, hieroa niskat porukalla terveiksi, ehkä katsella myös vähän hentaita, hentain innoittamana heittäytyä hiukan tuhmaksi, minua lukuunottamatta tietysti ryypätä... Peliin henkeen tietysti kuului laittaa porukan absolutisti kuskiksi, käytiin siis Vimpelin vakioryyppykämpällä hakemassa rakkaalle serkulleni Joonakselle viinaksia. Marilyn Mansonin uusin levy soi autossa. Poltettuna vielä, mutta fanina tulen tietysti hommaamaan sen aidonkin. Ei vain ollut malttia odottaa kesään saakka.

Tämä Manson on jotakin uutta. Ei sitä Mansonia, johon viisi vuotta sitten rakastuin. Mutta levy menettelee. Harmi, että se vain MENETTELEE. Jokainen edeltävistä on iskenyt nyrkin lailla. Mutta ehkä opin rakastamaan tätäkin. Kitarariffit ovat kieltämättä maittavia. Onhan tässä tunnistettavissa se perussynkkä mansonmaisuus, se levy levyltä toistuva punainen lanka. Ehkä enemmän olisi kaivannut sitä aiempien levyjen industrial-meininkiä, tai ainakin Portraitin aggressiivisuutta. Sinkkulohkaisu Heart shaped glassesin äänimaailma tuo mieleeni Mechanical Animalsin, toisen niistä Mansonin levyistä, jotka viitisen vuotta sitten ostin Seinäjoen Anttilasta. Ne olivat ensimmäiseni häneltä. Mechanical Animals oli niin kaunis levy. Niin ajattelen. Kauniit lyriikat, kauniit musiikit. Sydäntä raastavat lauluosuudet. Ajatuskin saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin.

I know it's the last day on earth
We'll never say goodbye

Jäin hetkeksi istumaan autoon, kuunnellen uutta levyäni. Viimeiset kappaleet kuuntelin nopeasti maistellen allkua, kertosäettä ja skipaten loput. "Lisää huoneessani sitten", oli ajatus.

Kokosin tavarat, astuin ulos autosta. Raikas ilma kipristeli kasvojani, vedin keväistä aamua sieraimiini. Hämyisällä pellolla leijaili aavemainen usva. Aamuvarhaisten lintujen iloinen sirkutus kuului kaikkialta ympärilläni, minä hymyilin. Suljin silmäni, nautin aamun syleillessä minua tietäessäni kesän olevan lähellä. Tuudittauduin hyvänolon tunteessa, olisin voinut seistä pihahietikolla loputtomiin.

Pitkästä aikaa tunnen, että kaikki taitaa olla hyvin.

 

Lämmöllä, Anna

TÄNÄÄN SOI: Marilyn Manson - Coma White